HILJAISUUDEN VALTAKUNTA

Olen astunut hiljaisuuden valtakuntaan, jonka suurin mestari on luonto itse -
valo leikittelee tuulen maalauksissa, joita kukaan ei ole jäljitellyt eikä
yhtään hetkeä katoa.
Katson Jumalallisia maalauksia - ajassa kiitäviä kuvia, joita ei ole olemassa -
kukaan ei riistä niitä minusta - niissä on minun totuuteni
- rakkauteni - kaikki se minkä olen kohdannut
- olen riemuissani - surullinen - voisin itkeä ihmeiden ilosta, joita ei ole
ja kuitenkin ne ovat minussa, - kuin muistoina kauniista sävelistä,
jotka näkymättömyydessä soivat.
- Valon hiljaisuus kaukaisessa auringon kajossa värjää muistojeni maisemaa
uudestaan ja uudestaan - enkä koskaan tavoita sitä ihmeellistä muuntuvaa
sävyllisyyttä, jonka mestari minulle hetkeksi osoittaa.
- näkymä täynnä tunteita - näkymä täynnä näkymiä, jotka kiitävät ajassa
aikaa nopeammin - olen tavoittanut hetken ja kadottanut vuosituhansia -
eikä kukaan ole siitä tietoinen.

AJANHENKI

Aikaa - loputtomasti aikaa -
            kiireistä aikaa -
kohteesta toiseen -
            viimeisimmät tiedot
ajan hermolla
            Loputtomassa kierteessä -
ja olen unohtanut hiljaisuuden -
kevään runolliset sävyt -
            soljuvan puron soinnin -
auringon lämmön -
            kuivan eteläisen rinteen,
jossa istun ja katson rauhaisaa näytelmää,
            joka vääristämättä -
on ajan hermolla.

TAJUTON MAAILMA

Tajuton maailma - tajuton maailma – ymmärtämätön maailman kohina valheellisissa hymyissä – silti kauneus – hyvyys – on läsnä – mutta kuka on kätkenyt ne todellisuudet, jotka hymyilevät meille – minulle – oikeasti – todellisesti.

Tajuton maailma tehokkaan tuottavuuden uuvuttamana irvistää hymyään ja minä kaipaan todellisuuden iloa – ymmärrystä – vilpittömyyttä – maailman kauneutta – rakkauden henkäisyä, joka ei katoa tehokkuuden savuun.

Tajuton maailma – tajuton maailma, kuinka kaipaankaan todellisen elämän kosketusta, joka ei katoa uuden aallon myötä uusien aaltojen loputtomuuteen ja myrskyt huutavat mielten tuskaa – kuuleeko ihminen – kuuleko?

NYT

Kuvassa elää tasojen loputtomuus
-     se minkä silmilläsi näet
-     se minkä sisälläsi tunnet - ja
-     se mikä näkemäsi taakse
-     kätkeytyy

VALO

-       aika vuotaa silmistäni
        ja pimeydessäni puhuu menneisyyksien ääni
-       tästä hetkestä
-       siitä valosta
        joka siintää kaiken ylle langenneeseen varjoon
-       pimeydestä joka ei ole synkkyyteni
-       vaan ikiaikainen valo ihmisessä


AJATUS

Meret ylittävä ajatus valaisee
-       viidakon varjot
         paljaiden nummien kanervat
-        meren loputtomuuden
-        taivaan kaaren jonka
kaikki
voivat nähdä

NÄKYMÄTÖN

Pinnan syvyydessä hehkuu valo
-        kuin yöllinen heijastus hiljaisessa virrassa
-        kuin hiljainen musiikki lehvistön katveisessa
kapeassa uomassa - sen kuulee - tuntee - ja kuitenkin
-        se on ulottumattomissa
-        kaukainen hento kajo johon ei voi tarttua
-        historian ääni jota ei ole
-        valo katsojan sydämessä - silmissä -
kaikessa joka on
-        koskematonta